maanantai, 25. kesäkuu 2007

You're free to go

Mä en osaa luottaa ihmisten vilpittömyyteen.
Tää liika lahjominen kertoo, ettei kaikki oo hyvin - sillä toisella on pakko olla huono omatunto jostain.

My quest for love never ending.
Se rakastaa niin kauan, kun ei voi saavuttaa sitä rakkautta
- ja kun se on saavutettu, se kyllästyy ja jatkaa etsimistä.
Kukaan ei ikinä tule riittämään sille.

Mä haluisin olla vieläkin saavuttamaton.



Kommentoi Lähettänyt: hymyilen - 25.6.2007 klo 18.39
Tunnisteet:

sunnuntai, 24. kesäkuu 2007

Improvisointia vuorosanojen unohtuessa

And those kisses we never kissed we regret the most.
Haluisin kirjottaa sun selkään paljon sanomattomia sanoja, anteekspyyntöjä

ja että mä rakastan sua (en tiedä osaatko lukea sitä aina mun katseesta, mä pelkään joskus katsoa maailmaa)
Mua pelottaa, että sä vielä tajuat kuinka paljon.
Kommentoi Lähettänyt: hymyilen - 24.6.2007 klo 02.50
Tunnisteet:

perjantai, 22. kesäkuu 2007

Ei otsikkoa

Mä voisin kattoa sua silmiin niin monta tuntia sanomatta mitään, mä nään sun silmistä kaikki ne tunteet. Ei, en mä osaa lukea sun ajatuksia.

Rakastelu on niin aliarvostettua. Ja seksi on niin yliarvostettua.
Kommentoi Lähettänyt: hymyilen - 22.6.2007 klo 02.19
Tunnisteet:

torstai, 21. kesäkuu 2007

The saddest part of a broken heart

Mä en tajua, miksi silloin, kun ihmisen pitäisi päästää irti rakkaudestaan, se valehtelee itselleen, että on päässyt yli, vaikkei sitä silti kiinnosta edes yrittää katsoa ketään muuta

- ne sanoo, että tarttee aikaa, mutta ei pelkkä aika auta, jollei ne tajua, että rakkaus on vain sitä, kun kaksi tavallista ihmistä tekee toisistaan erikoisia, rakkaus on kuin Keisarin uudet vaatteet.

Rakkaus on sokea, mutta sinä olet kaikki maailman värit - ja kun kaikki maailman värit sekoittaa yhteen, tulee niistä vain mustaa.

Koskaan ei voi tietää, mikä on onnellisuuden maksimi. Uskon, että sen voi saavuttaa vaan yksin.
"Vasta se teki musta kokonaisen, se oli mun kadonnut puolikas." Älkää sanoko noin!

Joskus te ehkä olitte kokonaisia ja teille riitti vaan se, että tunsitte olevanne elossa, kuulitte oman sydämenne lyövän korvissa, näitte hengityksenne huuruavan. Mutta kun tapasitte hänet....

Silloin teistä vasta tuli puolikkaita, koska elämä ei tuntunut enää merkitykselliseltä ilman häntä.
Kommentoi Lähettänyt: hymyilen - 21.6.2007 klo 00.30
Tunnisteet:

keskiviikko, 20. kesäkuu 2007

All I wanted to do

Olisi helpottavaa luulla maailman olevan pannukakku, että se päättyisi joskus.
- Ettei tarvitsisi juosta loputtomiin vaan voisi joskus saavuttaa rajan, jossa kaikki päättyy.

Mua pelottaa herätä aamuisin, mä ajattelen: Nyt mä olen taas päivän vanhempi. Mä pelkään, että tänään jokin muuttuu - mä haluaisin pysähtyä

tähän.

Mä en tiedä, oonko mä valmis luopumaan vanhasta saavuttaakseni jotain uutta. Toisaalta - jos kaikki päättyy, onko saavutuksilla väliä?

Mä haluan, että musta jää joku jälki. Mutta on vaikeaa tehdä niin voimakasta jalanjälkeä hiekkaan, ettei tuuli sitä peittäisi.


Kommentoi Lähettänyt: hymyilen - 20.6.2007 klo 16.06
Tunnisteet:

  • Blogi-arkisto

  • Henkilötiedot

    Miten kauan voin tuntea yksin kaipausta suuriin valtameriin aistimatta suolan suudelmia huulilla ja
    hiekkaa punaisten varpaankynsien alla? Ansaitsenko minaistiharhoja, vain valittavaa tuulta hiuksiin ja vanhoja maisemia kyyneleisiin silmiin, kelyruosteisia rautatienkiskoja pitkin horisonttiin, joka juoksee karkuun, ja
    poltan huomenna taas viimeisttupakkaa
    - jaksankohan katsoa loputtomiin, kun pianon pllkynttil sammuvat sydten palaessa loppuun,
    ja mietti mikriitt riitttle?
    Voinko ikinpyialasti lumessa ja tehdsiipirikkoja lumienkeleitkuvaamaan hetkellisitunteita ilman, ettminun tarvitsee en kertoa teille minuvastani ja soittaa radiosta
    hiljaisuutta, jotta tajuaisit, miltkuulostaa, kun metsei huuda takaisin?

  • Tagipilvi

    Yleinen